Kaikki sähkölaitteet tarvitsevat toimiakseen pätötehoa. Pätöteho käytetään todelliseen työhön, kuten sähkömoottorin pyörittämiseen. Useat sähkölaitteet tarvitsevat toimiakseen myös loistehoa. Sähkömoottorissa loistehoa tarvitaan moottorin magneettikentän ylläpitoon.

Loisteho voidaan tuottaa voimalaitoksen generaattoreilla ja siirtää verkon ja muuntajien läpi käyttöpisteelle. Matkalla loisteho vie sähköverkon kapasiteettia ja aiheuttaa häviöitä. Alla olevassa kuvassa käyttöpistettä kuvataan sähkömoottorilla.

Yksittäisen moottorin sijaan käyttöpiste voi olla esimerkiksi rakennus. Tällöin kohteessa on paljon loistehoa tarvitsevia laitteita kohteen sähkökeskuksen takana.

Sähköverkkoyhtiö pyrkii eliminoimaan loistehon siirtämisen sähköverkossa. Verkkoyhtiö ohjaa asiakkaitaan loistehomaksuilla hoitamaan loistehon kompensoinnin paikallisesti, mahdollisimman lähellä käyttöpistettä. Käyttöpisteen välittömään läheisyyteen asennettu kompensointilaitteisto tuottaa loistehon paikallisesti vapauttaen sähköverkon kapasiteettia pätötehon kuljettamiseen. Yksittäinen moottori voidaan kompensoida sen napoihin asennetulla kondensaattoriyksiköllä:

Tyypillisin ratkaisu on asentaa estokelaparisto sähkökeskukseen kompensoimaan kaikkien keskukseen liitettyjen laitteiden tarvitsema loisteho:

Sähkömoottorin tehokerroin Cosϕ on luokkaa 0,7-0,85. Loistehon kompensointilaitteistolla tehokerroin nostetaan lähelle 1,0:aa, ei missään nimessä yli, vaan varmuudeksi mieluummin hieman alle. Kuten aiemmin todettiin, yksittäisen sähkömoottorin sijaan voidaan puhua kohteen (rakennus, teollisuuslaitos, …) tehokertoimesta ja kohteen loistehon kompensoinnista.

Sähköteknisesti asia voidaan esittää tehokolmiolla: